Skip to content →

Terveydenhoitojärjestelmän kehitys

Ihmisen terveys on arvokkainta, mitä hänellä on. Terveys voi myös kadota kuin taikaiskusta tapaturman tai sairastumisen seurauksena. Ihminen voi myös syntyä vakavasti sairaana. Kukaan ei ole turvassa vakavilta sairauksilta, vaikka yrittäisi kuinka hyvin tahansa huolehtia itsestään.

Tästä näkökulmasta on ymmärrettävää, että terveysteen ja sairauteen on aina liittynyt huomattavan paljon uskomuksia ja että koko sairaanhoito on ennen nykyaikaisen lääketieteen kehittymistä nojannut erilaisiin uskomuksiin ja rituaaleihin. Onpa meidän länsimaisen sairaalajärjestelmämmekin perusta uskonnollisten toimijoiden eli luostarilaitoksen alkuun panema ja nykyaikainen sairaanhoito on hyvin pitkälti saanut alkunsa kristillisestä laupeudentyöstä, jota nunnat harjoittivat hoitamalla sairaita siihen erikoistuneissa luostareissa.

Terveydenhoidon kehittäminen oli pitkään uskonnollisten toimijoiden käsissä ja aivan viimeisille vuosisadoille asti monet lääketieteenä pidetyt keinot olivat itseasiassa noituutta, taikuutta tai uskonnollisia rituaaleja, joiden takana tai osana saattoi olla myös esimerkiksi kokemusperäistä tietoa eri kasvinosien vaikutuksesta erilaisiin oireisiin.

Monissa maapallon kolkissa uskomuksiin perustuva lääketiede on yhä voimissaan. Esimerkiksi kiinalainen lääketiede nojaa paljossa vanhoihin uskomuksiin, joita kaikkia ei voida länsimaisen lääketieteen valossa pitää tieteellisesti perusteltuina eikä niihin perustuvaa hoitoa muuna kuin uskomushoitona. Valitettavasti kansan parissa kulkevat lääketieteelliset uskomukset lisäävät Kiinassa ja muualla Aasiassa myös uhanalaisten eläinten salametsästystä, sillä esimerkiksi tiikerin ruumiinosilla katsotaan olevan parantavia tai elämänvoimaa lisääviä vaikutuksia.

Uskomushoidot ovat varsin tavallisia myös meillä Suomessa, vaikka koululääketieteen asema onkin erittäin vahva. Erilaiset nivelkorjaajat, hivenaineterapeutit ja vyöhyketerapeutit tarjoavat palveluitaan suurelle asiakaskunnalle, vaikka lääkärien kanta heidän hoitoihinsa on selkeän epäilevä tai jopa kielteinen. Ilmeisen suuri joukko ihmisistä kokee saavansa apua vaivoihinsa näiltä virallisen hoitojärjestelmän ulkopuolisilta parantajilta, sillä ammattikunnat ovat yhä voimissaan.

Nykyaikaisen terveydenhoitojärjestelmän kehitys

Suomessa nykyaikainen terveydenhoitojärjestelmä alkoi kehittyä 1800-luvun alussa, kun syntyi niin sanottu vaivaishoitolaitos, jonka tehtävänä oli pitää huolta niistä ihmisistä, jotka eivät pystyneet itse elättämään itseään. Näitä olivat tuolloin esimerkiksi vanhukset, kehitysvammaiset ja vaikeasti mielisairaat.

Terveydenhoitojärjestelmä on kehittynyt hyvin pitkälti rokotustoiminnan pohjalta ja ottanut suurimmat edistysaskeleensa juuri onnistumalla hävittämään rokotusohjelmien avulla kokonaan sairauksia, jotka aikaisemmin aiheuttivat suuria kärsimyksiä ja runsaan kuolleisuuden. Jo 1800-luvun lupolla saatiin rokottamalla aikaan huomattavaa parannusta kansan parissa, kun esimerkiksi isorokkoon sairastuminen väheni huomattavasti. Merkittävää oli myös alkuaikojen kodeissa ja kylissä tapahtunut valistustyö, jolla puhtaus- ja hygieniaoloja saatiin ratkaisevasti paranemaan. Valistuksella oli ratkaiseva merkitys esimerkiksi tuberkuloosin leviämisen hillitsemisessä, kun yskösten sisältämät taudinaiheuttajat huoneilmassa saatiin vähenemään opettamalla väkeä sylkemään erillisiin yskösastioihin lattialle syljeskelyn sijaan.

Suomessa terveydenhoitojärjestelmän kehitys alkoi etenkin kahden ammattiryhmän, kätilöiden ja diakonissojen, työnkuvan kehittymisellä. Näillä naisilla oli ratkaiseva rooli suomalaisten terveydentilan kohentumisessa aina nykyaikaisen terveyskeskusjärjestelmän syntymiseen asti. Nykyisinkin kätilöillä on merkittävä rooli Suomessa, ja diakonissojen työtä jatkavat erittäin hyvin koulutetut sairaanhoitajat ja erikoissairaanhoitajat.

Terveydenhoidon rahoituksen kehitys

Eri puolilla maailmaan terveydenhoitojärjestelmän rahoitusmallit poikkeavat hyvin paljon toisistaan. Euroopassa on perinteisesti ollut kaksi rinnakkaista linjaa, joista toinen on ollut etenkin kirkkojen ja luostareiden hyväntekeväisyyden varassa tapahtunut köyhien ihmisten terveydenhoito ja toinen taas rikkaiden ihmisten itse itselleen maksama terveydenhoito.

Hyväntekeväisyyden pohjalta kehittyi vähitellen kunnallisen ja valtiollisen hoidon järjestelmiä, joilla pyritään takaamaan kaikkien kansalaisten mahdollisuus saada tarvittavaa hoitoa ja ennaltaehkäisemään sairauksien puhkeamista ka leviämistä.

Rikkaiden itse maksaman hoidon pohjalta ovat kehittyneet sekä erilaiset yksityiset klinikat ja sairaalat että vakuutusjärjestelmä, jossa yksityinen terveysvakuutus on nykypäivänä varsin keskeisessä roolissa tarjoten vakuutetulle mahdollisuuden kattavaan ja laadukkaaseen hoitoon.