Skip to content →

Eurooppalainen terveydenhoitojärjestelmä

Eurooppalainen sairasvakuutuskortti

Euroopan unionin sisällä jokaisella sen kansalaisella on oikeus terveydenhuoltoon samalla hinnalla, jolla kunkin maan kansalaiset saavat yhteiskunnan järjestämän, tavallisesti kunnallisen, terveydenhuollon kyseisessä maassa. Näin esimerkiksi Espanjassa talvea viettävä suomalinen on siellä oikeutettu samaan ja saman hintaiseen terveydenhoitoon kuin espanjalaiset maan kansalaiset.

Tämän systeemin toimimiseksi on luoto EU:n sairasvakuutuskortti, jonka jokainen EU:n kansalainen voi tilata maksutta oman maansa yhteiskunnallisesta sairausvakuutuksesta vastaavalta viranomaiselta, Suomessa Kelalta. Korttia näyttämällä henkilö saa jokaisessa Euroopan Unionin maassa terveyskeskuspalvelut, erikoislääkärin hoidon sekä sairaalahoidon julkisen terveydenhuollon puitteissa.

Yksityinen terveysvakuutus ei siis Euroopan sisällä ole välttämätön, samoin kuin ei terveydenhoidon kattava matkustajavakuutuskaan, mutta nämä vakuutukset mahdollistavat hakeutumisen yksityiseen lääkärinhoitoon, mikä saattaa monissa tilanteissa nopeuttaa hoitoon pääsyä. Ylimääräinen vakuutus saattaa myös joissain tapauksissa tulla edullisemmaksi, jos omavastuita ei tarvitse maksaa lainkaan. Tällöin lääkärissä käyminen tai sairaalahoito voi tulla julkista palvelua halvemmaksi yksityisellä vakuutuksella, mikäli vakuutus ei ole kovin kallis tai sairaustapauksia kertyy runsaasti.

Suomessa eurooppalaisen sairausvakuutuskortin tilaaminen on hyvin helppoa ja tapahtuu vaivattomimmin sähköisellä lomakkeella. Kortti tulee maksutta kotiin kirjeessä ja se uusitaan automaattisesti ilman uutta tilausta ennen uuden kortin tilausta. Eurooppalainen sairausvakuutuskortti ei kelpaa Suomessa Suomen kansalaisen sairausvakuutuskorttina, vaan Suomessa suomalaisen on näytettävä lääkärissä ja apteekissa suomalaista Kela-korttia.

Julkisen terveydenhuollon ja yksityisen hoidon yhdistelmä

Eurooppalainen terveydenhoito on järjestetty kahden rinnakkaisen järjestelmän varaan; hoito lähes kaikkiin sairauksiin on useimmissa Euroopan Unionin maissa saatavissa sekä yksityiseltä puolelta että julkisin varoin tuotettuna terveydenhoitona. Eroavuudet ovat lähinnä siinä, järjestääkö hoidon käytännössä yksityinen terveydenhoitojärjestelmä, joka maksetaan julkisista varoista – näin on esimerkiksi Ruotsissa – vai tuottaako julkinen puoli omat palvelunsa, kuten Suomessa.

Suomessa on varsin tavallista, että ihmiset käyttävät sekä yksityisen että julkisen puolen tuottamia terveyspalveluja. Esimerkiksi silmälääkärissä käydään varsin usein yksityisesti, mistä Kela maksaa takaisin osan kuluista sairausvakuutuksen korvauksena erillisen hakemuksen mukaan. Yksityislääkäreiden maksut ovat kuitenkin pikku hiljaa nousseet ja Kelan maksamat korvaukset pysyneet ennallaan, joten maksettava korvaus on vain pieni osa todellisista kustannuksista. Myös erilaiset yksityisten lääkäriasemien toimistokulut nostavat yksityisen puolen kustannuksia, mutta näitä kuluja ei lainkaan huomioida Kelan korvauksia laskettaessa.

Terveydenhoidossa suuria laatueroja Euroopan sisällä

Eurooppalainen järjestelmä on periaatteessa hyvä ja toimiva kaikissa Euroopan Unionin maissa, mutta kunkin valtion taloudellinen vakaus ja muut seikat vaikuttavat terveydenhuollon toimimiseen käytännössä.

Myös terveydenhoidon painotuksissa on maakohtaisia eroja, samoin kuin lääketieteellisessä ja sairaanhoitajien koulutuksessa. Suomalaisesta voi tuntua vaikealta luottaa sairaalahoitoon esimerkiksi Portugalissa, mutta on hyvä pitää mielessä, että terveydenhoidon taso eteläisessä Euroopassakin on kehittynyt huomattavasti Euroopan Unionin myötä. Eteläisen Euroopan maissa hoidon tasoa parantaa inhimillinen suhtautuminen ja hoitohenkilökunnan runsaus verrattuna esimerkiksi Suomeen, jossa hoitohenkilökunta on usein ylikuormitettua ja kiireistä.

Suomessa terveydenhoidon taso on erittäin hyvä, mutta suurta eriarvoisuutta aiheuttaa maan sisäiset suuret välimatkat, jotka aiheuttavat toisille huomattavan pitkiä matkoja terveydenhoidon piiriin. SOTE-uudistus vaikeuttaa tätä tilannetta entisestään.

Julkinen terveydenhoito ei kuulu kaikille Euroopassa asuville

Euroopassa on myös maita, joissa julkinen terveydenhoito ei kuulu kaikille kansalaisille samoin kuin meillä Suomessa. Esimerkiksi Virossa kaikki kansalaiset eivät kuulu yhteiskunnallisen sairausvakuutuksen piiriin.

Kansalaisten lisäksi Euroopassa asuu tällä hetkellä suuri paperittomien siirtolaisten joukko, joka useimmissa Euroopan maissa jää täysin julkisen terveydenhoidon ulkopuolelle. Joissakin maissa näiden ihmisten terveydenhoito on onnistuttu järjestämään kohtuullisen inhimillisesti, mutta esimerkiksi Suomessa hoidossa on isoja puutteita ja se on pitkälti vapaaehtoisten lääkäreiden toiminnan varassa.